Enkelitytön äiti

Enkelitytön lyhyt elämä

2012 keväällä havahduin,ettei mulla ollut ollu menkkoja vähään aikaan ja päätin soittaa neuvolaan. Neuvolantäti tokaisi vaan, oiskohan aika sitten tulla näytille. Nopeasti laskettuna viikkoja oli sitten jo 10. Aluksi olin hämilläni ja järkyttynyt,mutta sitten aloin jo lämmetä ajatukselle,että musta tulee Äiti.Siinä sitten odottelin vauvaa ja kävin ultrissa. En osannut edes arvata,että mitään pahaa voisi koskaa tapahtua.vedetkin menivät viiden päivän yli. Synnytys kesti 45 tuntia vesien menosta. Todella raskas kokemus,mutta kun sain sen pienen käärön syliini kaikki unohtui.Lääkärin tarkastuksessa seuraavana päivänä sydämestä kuului sivuääni sydämestä. Se oli niin voimakas,että oli pakko lähettää tyksiin sydän kardiologin näytille. Sinne mä sitten jäin sairaalaan. Parin tunnin jälkeen tuli soitto,että meidän täydellisellä tyttövauvalla oli vaikea synnynnäinen sydänvika. Siittä sitten vauva vietiin helsinkiin lasten klinikalle. Kaksi viikkoa hän eli koneiden avulla,sen jälkeen ei enää pystytty auttamaan. Tyttömme syntyi 5.10.2012 ja menehtyi 18.10.2012. Ehkä kamalinta elämässä on nähdä kun oma lapsi menehtyy syliin. Yhtäkkiä kehosta loppuu lämpö ja ihminen menee jääkylmäksi. Mieleeni jäi tästä Johanna Kurkelan kappalle "Prinsessalle". Loputon ikävä, joka ei koskaan lopu. Onneksi jäi kuvia muistoksi. Äidin pieni enkeli.

I miss you.

"Keinutan, kuuntelen
sut suojaan peittelen.
Keinutan, myöhä on
jo kuulen aallokon.

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.

Yötä vasten vaikka lähdet
jatka vain vaikka on
se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa
laivaan mun laulujen
sä kuljet tietäen.

Ettet pelkää enempää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Nuku vain jos väsyttää
vielä valvon vierellä.

Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle."


<3